Sarkopeniaan syyt – mikä aiheuttaa lihaksen menetyksen?

---

Sarkopenia johtuu harvoin yhdestä ainoasta syystä – se on biologisen ikääntymisen, elintapätekijöiden ja sairauden yhteisvaikutus. Lihaksen menetyksen syiden ymmärtäminen on ensimmäinen askel sen hidastamisessa.

---

Primaarinen ja sekundaarinen sarkopenia

Sarkopenia jaetaan kliinisesti kahteen tyyppiin:

Primaarinen sarkopenia syntyy suoraan ikääntymisen seurauksena, ilman muuta tunnistettavaa syytä. Elimistön kyky rakentaa ja ylläpitää lihaskudosta heikkenee luonnollisesti vuosien myötä, riippumatta elintavoista.

Sekundaarinen sarkopenia aiheutuu tai pahenee sairauden, inaktiivisuuden tai aliravitsemuksen vuoksi. Se on paremmin vaikutettavissa – ja tässä useimmat toimenpiteet voivat tehdä eron [1].

Käytännössä nämä esiintyvät usein yhdessä: luonnollinen ikääntyminen käynnistää prosessin, ja elintapätekijät määräävät, kuinka nopeasti se etenee.

1. Ikääntyminen – ensisijainen ajuri

Noin 30 ikävuodesta alkaen elimistö alkaa menettää lihasmassaa asteittain – 3–8 % vuosikymmenessä. 60 ikävuoden jälkeen prosessi kiihtyy merkittävästi, ja yli 80-vuotiailla lihaskato voi olla näkyvää ja toimintakykyä heikentävää.

Biologisen ikääntymisen taustalla on useita mekanismeja:

• Vähemmän ja pienempiä lihassäikeitä – nopeiden, räjähtävien lihassäikeiden (tyyppi II) määrä vähenee nopeammin kuin hitaiden (tyyppi I), mikä vaikuttaa voimaan ja reaktionopeuteen
• Anabolinen resistenssi – iäkkäät lihakset reagoivat heikommin proteinin stimulaatioon ja harjoitteluun, mikä vaikeuttaa uuden lihaskudoksen rakentamista
• Vähentynyt hermosignalointi – motoristen hermosolujen määrä vähenee iän myötä, heikentäen hermoston ja lihasten välistä viestintää

2. Fyysinen inaktiivisuus

Käyttämättömät lihakset surkastuvat – ne kutistuvat ja heikkenevät. Vuodelevon, vamman tai istumaelämäntavan jaksot voivat aiheuttaa lihasmassan menetystä jopa 1–3 % päivässä vakavimmissa tapauksissa.

Usein syntyy noidankehä: sarkopenia aiheuttaa väsymystä ja liikkumisvaikeuksia → henkilö liikkuu vähemmän → lihaskato kasvaa edelleen. Fyysinen aktiivisuus on siksi sekä ennaltaehkäisyä että hoitoa [2].

3. Riittämätön proteiinin saanti

Lihasproteiini hajoaa ja rakentuu jatkuvasti uudelleen. Iäkkäillä hajoaminen on suhteellisesti voimakkaampaa ja rakentuminen heikompaa – ja riittävä proteiinin saanti on ratkaisevan tärkeää tasapainon säilyttämiseksi positiivisena.

Suositus iäkkäille on 1,0–1,2 grammaa proteiinia per painokilo päivässä – huomattavasti enemmän kuin nuoremmille. Tästä huolimatta monet ikääntyneet syövät liian vähän proteiinia, usein vähentyneen ruokahalun, yksinäisyyden, taloudellisten syiden tai ruoanlaiton vaikeuksien vuoksi [1].

Myös proteiinin saannin jakautuminen päivän aikana on tärkeää. Vähintään 25–30 gramman proteiini ateriaa kohden on tehokkaampi lihasrakentamisen kannalta kuin saman määrän syöminen yhdellä tai kahdella aterialla päivässä.

4. Hormonaaliset muutokset

Useat lihasrakentamista säätelevät hormonit vähenevät luonnollisesti iän myötä:

• Testosteroni – vähenee 1–2 % vuodessa miehillä 30 ikävuoden jälkeen, vaikuttaa suoraan lihasmassaan ja -voimaan
• Estrogeeni – vaikuttaa lihastoimintaan ja luustoon; vähenee voimakkaasti vaihdevuosien aikana
• Kasvuhormoni (GH) ja IGF-1 – stimuloivat lihasproteiinisynteesiä; tasot laskevat iän myötä
• Insuliini – iäkkäät lihakset ovat usein insuliiniresistentimpiä, mikä heikentää aterian jälkeistä lihasrakentamista

Hormonaalisia muutoksia on vaikea vaikuttaa suoraan ilman lääketieteellistä hoitoa, mutta liikunta ja riittävä proteiinin saanti voivat osittain korvata vähentyneestä hormonistimulaatiosta johtuvan vajeen.

5. Krooninen matala-asteinen tulehdus

Ikääntyvä immuunijärjestelmä tuottaa jatkuvasti matalia tasoja tulehduksellisia aineita – ilmiö, jota kutsutaan inflammagingiksi. Nämä aineet, mukaan lukien sytokiinit kuten IL-6 ja TNF-α, hajottavat aktiivisesti lihaskudosta ja estävät sen rakentumista.

Krooninen tulehdus pahenee diabeteksen, sydänsairauden, keuhkoahtaumataudin ja lihavuuden myötä – tiloja, jotka ovat yleisempiä ikääntyneillä ja jotka kaikki kiihdyttävät sarkopeniaprosessia [1].

6. Krooniset sairaudet

Useat sairaudet edistävät lihaskatoa suoraan tai epäsuorasti:

• Parkinsonin tauti – heikentynyt liikkuvuus ja vapina johtavat inaktiivisuuteen
• Keuhkoahtaumatauti – hengenahdistus rajoittaa fyysistä aktiivisuutta; systeeminen tulehdus hajottaa lihasmassan
• Diabetes – insuliiniresistenssi heikentää lihasrakentamista; neuropatia vaikuttaa liikkuvuuteen
• Muistisairaus – syömisen unohtaminen, vähentynyt liikuntatahto ja riippuvuus hoidosta
• Osteoporoosi – sarkopenia ja osteoporoosi esiintyvät usein yhdessä, tilaa kutsutaan osteosarcopeniaksi

7. Aliravitsemus ja D-vitamiinin puutos

Proteiinin lisäksi yleinen energiatasapaino ja tietyt mikroravinteet ovat tärkeitä:

• D-vitamiini – puutos on yleistä ikääntyneillä, erityisesti Pohjolassa talvikuukausina. D-vitamiinin puutos liittyy heikompaan lihasvoimaan ja lisääntyneeseen kaatumisriskiin [3]
• Omega-3-rasvahapot – tulehdusta ehkäisevä vaikutus ja voi tukea lihasproteiinisynteesiä
• B12 ja folaatti – puutos vaikuttaa hermoston toimintaan ja epäsuorasti lihalsten hallintaan

Voiko syihin vaikuttaa?

Kyllä – mutta vaihtelevasti:

Lue lisää sarkopeniaan oireista ja mikä sarkopenia on.

Sensoreminin turvahälytin sisältää GPS-paikannus, lääkemuistutuksen ja automaattisen kaatumistunnistuksen

Sensoreminin turvaranneke vanhuksille on esimerkki teknisestä apuvälineestä, joka on kehitetty erityisesti henkilöille, joilla on kohonnut kaatumisriski. Turvahälytin toimii ulkona ja siinä on sisäänrakennettu GPS-paikannus, jotta omaiset voivat nähdä käyttäjän sijainnin kartalta Sensorem-sovelluksessa. Omaiset saavat automaattisesti puhelun turvahälyttimeltä (kaksisuuntainen viestintä), jos käyttäjä poistuu ennalta määrätyn maantieteellisen alueen ulkopuolelle. Turvahälyttimessä on myös lääkemuistutus, jolloin kello antaa äänen ja muistuttaa käyttäjää ottamaan lääkkeensä. Turvahälytin voi myös hälyttää automaattisesti kaatumisesta sisäänrakennetun kaatumisanturin avulla.